30.4.2012

Radio Aallon aamujuontaja Kimmo Vehviläinen

Kimmo Vehviläinen

Millainen on tyypillinen arkipäiväsi?

Herätys on klo 4.30 ja klo 5.30 saavun työmaalle. Tunti lähetyksen valmistelua, eli valtava kuppi kahvia ja tuoreet uutiset netin uutissaiteilta. Dynastian liveosuus alkaa siis klo 6.30 ja loppuu klo 10. Sen jälkeen käydään lähetys läpi, missä onnistuttiin ja missä ei? Jälkimmäiseen menee yleensä enemmän aikaa. 🙂 Sen jälkeen katse seuraavaan aamuun, mietitään puheenaiheita ja valmistellaan lähetys muutenkin niin hyvin kuin voidaan. Noin klo 13 lounaalle ja klo 14 olen jo kotona. Klo 15 kaadun päiväunille tunniksi ja sen jälkeen ilta on normaalia perheenisän arkea: kovaäänistä mutta ihanaa!

Millaisia harrastuksia sinulla on?

Yritän urheilla kolme-neljä kertaa viikossa. Kuntosalilla rimpuilu, laskettelurinteessä kaatuilu ja klooriveden nieleminen uimahallissa kuuluvat lajirepertuaariin.

Millaisia olivat nuoruuden suurimmat haaveesi?

Halusin mm. sydänkirurgiksi, ornitologiksi, rocktähdeksi ja rikkaaksi. Mikään näistä ei tietenkään ole toteutunut, mutta onneksi sain tilalle jotain paljon parempaa, josta en osannut haaveilla ollenkaan: mm. kauniita, upeita lapsia kaksi kappaletta ja paljon hyviä, rakkaita ystäviä!

Mikä on ollut elämäsi vaikein koettelemus?

Varmaankin se, kun äiti kuoli kaksi vuotta sitten, aivan liian aikaisin. Äiti sairasti vuosia ja heikkeni hiljalleen. Sen seuraaminen avuttomana ja voimattomana oli todella raskasta.

Mitkä asiat ovat auttaneet selviytymään suurimmista vastoinkäymisistä?

Luja usko siihen, että välillä pitää käydä kyykyssä, että jaksaa taas ponnistaa ylös. Onnelliset ajat tuntuvat onnellisilta vain siksi, että sitä on todennäköisesti edeltänyt valtavassa surussa ja tuskassa piehtaroimisen aika. Suomalainenhan rakastaa itsesäälissä kieriskelyä, suruun on jotenkin helppo nojata. Mun mielestä suurempi ongelma meille on uskaltaa olla onnellisia. Kokea, että minulla on oikeus olla onnellinen, ihan pienistäkin asioista, vaikka maailmassa onkin paljon murhetta.

Mitä asiaa pidät tähänastisen elämäsi tärkeimpänä saavutuksena?

Mä kysyin aikanaan suuresti ihailemaltani muusikko Pauli Hanhiniemeltä (Kolmas Nainen) mikä on hänen mielestään ”miehen mitta”? Pauli mietti pitkään ja sanoi lopulta: ”Kantaa vastuunsa ja pitää perheestään huolta.” Jos mä edes jotenkin pystyisin tai olen pystynyt tuohon, niin eiköhän siinä ole saavutusta riittävästi.

Tällä hetkellä saamme kuulla aamujuontojasi Radio Aallon taajuudella. Mihin aikaan aloitat päiväsi ja ottaako koskaan päähän herätä aikaisin?

Kuten edellä totesin, klo 4.30 soi kello. Hyvin, hyvin harvoin ottaa päähän. Mutta joskus ottaa.

Mikä on työssäsi haastavinta? Entä parasta?

3,5 tunnin suora lähetys on aika hektinen. Aamun uutiset ja juorut täytyy ottaa nopeasti haltuun ja kyetä löytämään niistä se olennainen, ne näkökulmat, jotka kuuntelijaa kiinnostaa. Jos on aika tyhmä, kuten minä, se voi olla välillä haastavaa seitsemältä aamulla. Aamu on erikoista aikaa, vasta heränneet ihmiset janoavat hyvää musiikkia, viihdettä ja uutisia. Aina joskus tulee sellainen olo, että nyt ihmiset ehkä viihtyvät radion äärellä, tai kuulevat meiltä jotain, mitä eivät muualta kuule. Siihen hyvä biisi perään, niin siinä taitaa olla tämän työn suola, se hetki, jota joka aamu odottaa.

Mitä haluaisit sanoa nuorelle, joka kamppailee itsetuntopulmien kanssa.

Se auttaa paljon, kun oivaltaa, että muut eivät ole ollenkaan niin kiinnostuneita sinusta, kuin sinä itse. Ihan oikeasti. Silloin kun tuntuu, että sä olet maailman tyhmin, rumin ja mokaat aina, niin saattaa tulla yllätyksenä, että muut eivät ole huomanneet sinussa mitään kummallista. Tai jos ovatkin, niin unohtavat sen seuraavaan päivään mennessä. Koskaan ihmiset eivät ajattele sinusta niin pahaa, kuin sinä luulet heidän ajattelevan! Useimmiten he eivät ajattele sinua ollenkaan juuri sillä hetkellä. Esim. Ilkka Kanerva tietää tämän hyvin. Muutenhan hän ei olis näyttäytynyt ulkosalla enää vuosiin.

Meillä on Nuorisopalvelu Balanssissa itsetuntokoulutus nimeltään ”Sisäinen säihke.” Miten määrittelisit sananparren ”sisäinen säihke?”

Kuntosalilla, jolla mä käyn, käy kaikennäköisiä ihmisiä: vaaleita, tummia, lihavia, laihoja, punakoita ja tanakoita. Ihminen, joka uskoo olevansa huonompi kuin muut, nostaa punttia usein selin peiliin, vähän kumarassa, kuin anteeksi pyydellen. Hän ei säihky. Joku toinen, lyhyt tai laiha, pitkä tai tavattoman paksu, tekee saman liikkeen selkä suorassa tiukasti peilistä itseään tuijottaen ja hetkestään nauttien. Hän ei varmaankaan vertaa itseään muihin. Ainakin hän tietää, ettei ole yhtään huonompi kuin vieressä pumppaava härän kokoinen tatuoitu kaljupääkään. Ja mikä hassuinta, on hän ulkoisilta ominaisuuksiltaan ihan millainen tahansa, hän näyttää hyvältä! Koska hän säihkyy. Hyvä meininki ja usko itseensä säihkyy ihmisestä ulospäin!