12.2.2013

Näyttelijä ja entinen yleisurheilija Manuela Bosco

Manuela Bosco

Olet kertonut olleesi masentunut. Millainen masennusvaiheesi oli?

Masennusvaihe oli hyvin asteittainen sisäänpäin kääntymisen polku: eristäydyin hiljalleen kavereista, perheestä, itsestä. Pukeuduin mustiin, pakenin ruokaan, tekotukkaan ja häpesin itseäni valtavasti. En osallistunut oikein mihinkään, olin erittäin kielteinen ja negatiivinen kaikkien asioiden suhteen. Olin ylpeä ja ja flegmaattinen. Lihoin paljon ja sulkeuduin kaikesta. Spontaanius, ilo ja innostus eivät olleet minussa läsnä juurikaan.

Mikä auttoi selviytymään masennuksesta?

Totaalinen romahdus. Antautuminen. Kärsin niin helvetillisesti, että tuskan loppuminen oli ainoa tie ulos. Kun olin kärsinyt ”tarpeeksi”, koitti hetki jolloin romahdin ja pyysin totuutta tulemaan esiin ja pesemään kaikki mikä ei ollut totta minusta. Annoin elämäni Suuremman haltuun..sydämeni pohjasta. Halusin löytää takaisin kotiin, rakkauteen. Siitä alkoi matka sisäänpäin..piti kyseenalaistaa kaikki elämässä, uskomusjärjestelmät jotka pimittivät ilon läsnäolon minussa. Minua ohjattiin sisäisesti ja ulkoisesti. Opettelin tunnistamaan oikean/väärän, hyvän/pahan, sisälläni…intuition ja luottamaan siihen mikä tuntui hyvältä minusta. Pikku hiljaa asiat alkoivat saada lisää valoa, minä rauhaa ja iloa takaisin…3 vuotta oli erittäin intensiivistä etsintää…mutta aina kun meinasin heittää pyyhkeen kehään, tuli merkki ja valo..ja taas jaksoin jatkaa, luottaa, että ilo ja rakkaus ovat kuitenkin suurin ohjaava voima ja sitä kohti olin ja olen matkalla…

Ymmärretäänkö masennusta sairautena Suomessa tarpeeksi?

En osaa tähän kattavasti vastata, mutta itselleni se on ”uskon puutetta”…lähteestä erossa olemista. Kyse ei ole psykologiasta, vaan jostain vielä suuremmasta. Kutsukaamme sitä rakkaudeksi vaikka..;)

Onko masennus jättänyt jonkunlaiset jäljet tähän päivään?

Uskoisin, että en pimeiden vaiheideni tähden katso tai pidä mitään inhimillistä itselleni kovinkaan vieraana asiana. Se auttaa empatiakyvyn muistamisessa ja myötätunnon kehittymisessä.

Mitä ajattelet tämän päivän suomalaisista nuorista?

He uskaltavat olla enemmän itsejään kuin yksikään sukupolvi maassamme ennen heitä. Mutta myös ”maailman vaarat” ovat hyvin vahvasti läsnä ja herkkinä ihmisinä suojautuminen on hyvin haastavaa. Onneksi puhuminen ja kuunteleminen ovat ottaneet lisää sijaa yhteiskunnassamme…se on ainoa tie. Läsnäolo.

Mitä tahtoisit sanoa nuorelle, joka kamppailee masennustuntemusten kanssa?

Pyydä apua. Pyydä suoraan. Tulet aina saamaan sitä. Älä katso niinkään muotoa, vaan sitä miltä sinusta tuntuu. Sinulla on oikeus ja velvollisuus onneen, menestykseen ja lahjojesi kasvattamiseen. Sinä olet Hyvä. Rakkauden Valo, vaikka sinua ei olisi kukaan koskaan osannut rakastaa, se ei poista totuutta sinusta. Luota siihen, vaikka et voisi sitä aina tuntea. Pyytävälle annetaan ja koputtavalle avataan, aina. Me olemme elämämme luojia yhdessä Suuren kanssa. Se on meidän tehtävämme. Suosittelisin lukemaan myös kirjoja kuten Palatkaamme Rakkauteen, Marianne Williamson, tai vaikkapa Tommy Hellstenin Tietäjä –trilogian. Myös Havahtuminen Anthony De Mellolta ja Eckhart Tollen Läsnäolon voima ovat upeita teoksia, jotka ovat auttaneet minua paljon. Musiikki on myös Loistava parantaja. Samoin kaikki missä saa ”Tehdä” jotain…puutarhan hoito, maalaaminen, taidegalleriassa käynti..mikä vain. Oman aarrekartan tekeminen..kuvia lehdistä jotka inspiroivat ja ne kollasiksi sängyn viereen..Olla lähellä vauvoja, pieniä lapsia, eläimiä..luonnossa oleminen on myös valtavan tärkeää. Myös Luovuuden tie, Julia Cameronin teos on hyvä.

Millaista elämäsi ja arkesi on tällä hetkellä?

Erittäin hyvää ja rauhallista. Kirjoitan uutta romaania, näyttelen kun on proggiksia ja teen hoitotöitä (meditaatio/ryhmähoitoja/energia/enkelihoitoja) Kehto (lumie.nu) – nimisessä paikassa Hernesaaressa ja käyn luennoimassa.

Olet puhunut voimakkaasti elämänilon puolesta. Millä tavoin ihmiset voisivat löytää enemmän tätä iloa elämäänsä?

Poistamalla esteet, joka usein ovat uskomusjärjestelmiä joihin uskomme alitajuisesti tai tietoisesti. Nämä rajoittavat, lannistavat, tulehduttavat ja sabotoivat uskomukset itsestämme ja maailmasta, ja estävät luonnollisen ilon läsnäolon elämässämme. Puhuminen ja meditaatio auttavat itseäni ainakin valtavasti. Istuminen paikallaan ja vain hengittäminen silmät kiinni, niin että mieli rauhoittuu ja kykenee vain olemaan. Kuulemaan ja tuntemaan rauhan ja rakkauden läsnäolon. Ja sitten yksi tärkeä asia on oman lahjakkuuden löytäminen ja sen ”seuraaminen”. Mistä pidät eniten, mistä nautit, se on sinun lahjasi maailmalle ja itsellesi. Mene sitä kohti vaikka kukaan ei uskoisi sinuun. Siellä on sinun aarteesi. Ja tämä on totta. Luota siihen. Itseesi.

Olet entinen yleisurheilija ja nykyään näyttelijä. Miten vertaisit urheilijan ja näyttelijän elämää toisiinsa?

Hyvin paljon samoja lainalaisuuksia, mutta näyttelijänä työni on hyvin paljon ”epäsäännöllisempää” ja jossain suhteessa myös moniulotteisempaa ja vaihtelevampaa kuin urheillessa. Teen myös muuta työtä, joten en lokeroi itseäni oikein ”miksikään”. Pienet askeleet, kärsivällisyys, hetkessä eläminen, luottamus ja usko läsnä olevaan ovat pohjia kummallekin työlle, ja yleensäkin elämälle.

Millaisia toiveita tai haaveita sinulla on tulevaisuuden suhteen?

Rauhaa ja rakkautta arjessa. Harmoniassa eläminen. Toivon, että saisin lapsia, perheen..että voisin matkustaa, näytellä, kirjoittaa, tehdä hoitotöitä ja olla läheisteni, ystävieni kanssa läsnä elämässä. Rauhassa. Olla.