24.4.2013

Muusikko Kristian Meurman

Kristian Meurman

Olet kertonut olleesi masentunut. Millainen masennusvaiheesi oli?

Olen kokenut niin monta masennusvaihetta elämäni aikana, että on vaikea yksilöidä tyypillistä sellaista. Usein masennus hiipii pikkuhiljaa mieleeni ja herään tilanteeseen kun on jo vähän liian myöhäistä. Ensin alan kokea itseni turhaksi – yhteiskunnan taakaksi. Tämän jälkeen itsesääli muuttuu välinpitämättömyydeksi. Millään ei ole väliä, ei minullakaan.

Mikä auttoi selviytymään masennuksesta?

Musiikki on aina ollut tärkein terapiamuotoni. Olin vastikään masentunut ja sain purettua pahoja fiiliksiä soittamalla, säveltämällä ja sanoittamalla. Perheen tuki on myös mittaamattoman arvokasta. Kaikki vertaistuki on erittäin tärkeää.

Ymmärretäänkö masennusta sairautena Suomessa tarpeeksi?

Mielestäni masennus on ymmärretty Suomessa faktisena sairautena ja vähitellen asenteet ovat muuttumassa. Se ei tarkoita vielä että, asiat olisivat masennusta sairastavien kohdalla hyvin. Yhteiskunnalla on vielä paljon töitä tehtävänä.

Onko masennus jättänyt jonkunlaiset jäljet tähän päivään?

Omalta osaltani voin todeta että, kyllähän se on. Olen herkempi ja ”sairaampi” kuin ”normaalit” ihmiset. Minulla on vastapainona maanisuus, mikä ei paljoakaan helpota. Mielenterveyspotilaan elämä ei ole helppoa. Tosin, enhän minä ole potilas. En ole tähän päivään mennessä päässyt julkiseen hoitoon, aina olen joutunut maksamaan taisteluni mielenterveyteni puolesta itse. Olisihan niillä rahoilla varmasti ainakin auton ostanut.

Mitä ajattelet tämän päivän suomalaisista nuorista?

Tämän päivän nuoret ovat erittäin fiksuja. He uskaltavat puhua niistä asioista, joista heitä edeltävien sukupolvien edustajat eivät hiiskahtaneetkaan. Tulevaisuus on nuorissa, näin se on aina ollut ja tulee aina olemaan.

Mitä tahtoisit sanoa nuorelle, joka kamppailee masennustuntemusten kanssa?

Uskalla ottaa rohkeasti yhteyttä ihmiseen, johon luotat! Minä olen saanut paljon vertaistukea enoltani, jota tapaan todella harvoin. Olen uskaltanut soittaa hänelle, koska hän on mielestäni ollut henkilö, joka saattaa tajuta miltä minusta tuntuu. Olen myös tutustunut duunipiireissä ihmisiin, joiden kanssa tuemme toinen toisiamme. EI PIDÄ JÄÄDÄ KOTIIN MAKAAMAAN! Jokaiselle löytyy vertaistukihenkilö.

Mitä tekisit jos et olisi muusikko?

Olisin ehkä hädin tuskin hengissä. Totta puhuen, saattaa olla että olisin ehkä saattanut kauppatieteiden opinnot loppuun. Tai sitten olisin keittiömestariksi opiskeleva kokki. Mutta, mitä väliä sillä on? Olen mitä olen. Mielenterveysvammaisena (kyllä minä saan tuota käsitettä käyttää!) uskon uusiin mahdollisuuksiin. Näytteleminen kiinnostaa…

Millaisia tulevaisuuden projekteja on suunnitteilla?

Tärkeintä minulle on aika 2-vuotiaan tyttäreni kanssa. Siinä sivussa keikkailen, täytyyhän sitä jollain itsensä elättää. Uutta levyä on myös luvassa, toivottavasti saan sen valmiiksi syksyksi!

Millaisia harrastuksia sinulla on?

Kunhan jäät lähtevät, saan veneeni vesille. Pienellä avoveneellä kuljetaan sitten pari tuntia kesämökille perheen voimin. Ehkä ehtisin ensi kesänä kalastaa? Viime kesänä hommattu moottoripyörä odottaa myös pidempää reissua. Olisi kiva prätkällä käydä sukuloimassa, tytär halunnee jäädä mökille isovanhempien hoiviin. Vielä menee jokunen vuosi että saa tulla pyörän kyytiin.

Millaisena näet elämäsi 10 vuoden päästä?

Olen 12-vuotiaan tyttären isä, julkaissut ainakin 3-4 uutta levyä. Todennäköisesti olen tehnyt jo pari englanninkielistä levyä ja keikkaillut ulkomailla entistä enemmän. Tähän asti kerran-pari vuodessa on tullut ulkomailla keikkailtua. Toivottavasti olen myös hyvä ihminen. Aina ei välttämättä siltä tunnu – ehkä 10 vuoden kuluttua hyväksyn itseni paremmin, että olen riittävän hyvä tyyppi myös omasta mielestäni.