4.11.2013

Taikuri Jori A. Kopponen

Jori A. Kopponen

Millainen päivä sinulla on tänään ollut?

Nyt kello näyttää 10.56 ja on lauantai. Harvinainen päivä sillä tänään ei ole taikurikeikkaa. Yleensä työt ajoittuvat juuri viikonlopuille. Aamu on mennyt 1,5-vuotiaan tyttären kanssa touhutessa. Heräsin pirteänä ja mukava päivä tiedossa.

Onko taikurin arki kuinka maagista?

On ja ei. Perheen kanssa olemista ja uusien temppujen harjoittelua. Katselen usein ulkomaisten taikurien esityksiä esim. youtubesta ja mietin miten temppu tehdään ja sopisiko se minunkin ohjelmistoon. Salaisuuden oivaltaminen on se maaginen hetki mutta sitten se muuttuukin aika puuduttavaksi harjoitteluksi. Yleisön eteen ei voi mennä ennen kuin on täysin varma tempun toimivuudesta.

Mikä sai sinut kiinnostumaan taikurin urasta ja kauanko olet taikonut?

Ensimmäisen kerran kiinnostuin tempuista n. 10-vuotiaana. Mutta tosissani aloin harjoitella vasta 15-vuotiaana. Lapsuuden kavereitani oli Iiro Seppänen, joka teki jo näihin aikoihin hienoja temppuja. Olin hieman kateellinen ja hain kirjastosta Mikki Hiiren Taikakirjan ja lähdin itsekin opettelemaan temppuja. Tätä kirjaa ei pidä väheksyä, sillä sieltä löytyy hyviä temppuja. Esimerkiksi kuinka heittää pelikortti niin, että se palaa bumerangina takaisin käteen. Paras tapa aloittaa taikaharrastus onkin mennä kirjastoon ja etsiä taikuutta käsittelevät kirjat harrasteet-osastolta. Ammattilaiseksi ryhdyin n. 25-vuotiaana.

Mikä on paras keikkamuistosi? Entä kauhein?

Hienoja muistoja on paljon. Useana vuonna teimme Raumanmeren juhannus-festivaaleille suuria taikastuntteja, joissa vapauduin pakkopaidoista ja kahleista. Temput olivat näyttäviä, sillä mukana oli myös mittavia erikoistehosteita räjähdyksineen. Yksi näistä hienoista tempuista oli myös kauhein. Seisoin yleisön yläpuolella nosturinnokassa 70 metrin korkeudessa 35,5 tuntia ilman turvavälineitä. Yritin ylittää amerikkalaisen David Blainen 35 tunnin aikaa ja onnistuinkin puolella tunnilla. Kokemus oli kyllä yllättävän raskas. Korkean paikan kammo, kylmä ilma, unen puute ja yleinen heikotus meinasivat saada minut luovuttamaan monta kertaa. Mutta tuhansien ihmisten kannustukset alapuolella auttoivat jaksamaan. Mutta vaikka aikaa tästä on jo melkein kymmenen vuotta, niin silti hätkähdän nykypäivänäkin pelottavaan putoamisen tunteeseen.

Mitä harrastat?

Minulla ei ole aktiivisia harrastuksia, mutta asioita joista olen kiinnostunut ovat: pokerin pelaaminen, antiikki, viinit, elämänkertojen lukeminen, veitsenheitto ja Pleikkarin pelaaminen poikani kanssa.

Käväisit vastikään voittamassa Julkkis-BB:n. Mikä oli voittosi salaisuus?

En ole aivan varma. Olen kuunnellut ihmisten palautteita ja moni oli iloinen että en lähtenyt mukaan riitoihin joita talossa oli. Yritin olla kaikille ystävällinen. Heittäydyin myös innokkaasti mukaan tehtäviin ja leikkeihin. Olin myös tavallaan suomalainen perusjuntti yrittämättä esittää mitään. Uskon että sekin vetosi katsojiin.

Vastasiko BB-talossa oleminen odotuksiasi?

Jo ensimmäisinä päivinä kauhistuin, että mihin olin oikein lupautunut. Oletin, että puuhaamme pitkin päivää erilaisia tehtäviä. Mutta totuus oli, että 90 % ajasta vain tapoimme aikaa. Joka päivä oli kyllä yksi tehtävä. Mutta kerrankin sen pituus oli vain 10 sekuntia, kun löimme imukuppeja Tepon kehoon pystyyn. Koti-ikävä oli myös raastavaa. Käytinkin paljon aikaa nukkuen. Tämä ärsytti jostain syystä kanssa-asukkeja. Mutta se oli minun keinoni pitää hermot kunnossa. Myös ahtaanpaikan kammo hiipi mieleen. Kattoakin oli kuulemma laskettu alemmaksi aikaisemmilta kausilta. Jos jotain iloista muistelen, niin viikonloput olivat hauskoja kun paikalle oli kutsuttu esiintyjiä. Ja sainhan pitkästä aikaa olla esim. vaahtobileissä.

Millaista on Jori A. Kopposen elämä 10 vuoden päästä?

Taikatemppuja tuskin jätän kokonaan koskaan. Mutta uskon että olen laajentanut yrittämistäni johonkin suuntaan. Minusta on mukava puuhailla ja kiinnostua asioista. Haluaisin myös rakentaa unelmieni kodin ja toivottavasti se olisi kymmenen vuoden päästä mahdollista.

Edellisen haastateltavan (kuukauden vieraan) Mikko Vaismaan kysymys sinulle: Millainen on aamupalasi?

Olen hirveän huono syömään aamupalaa. Vaikka tiedän sen olevan päivän tärkeimmän aterian. Usein se on kuppi kahvia ja leivänkäntty jossa kinkku ja juusto päällä. Joskus saatan keittää kananmunia. Lapsille kun keitän puuron niin kaavin kattilan pohjalta loput suuhuni.

Oma kysymys seuraavalle haastateltavalle – jonka henkilöllisyys vielä pimennossa.

Milloin menetit hermosi totaalisesti ja miksi?