15.6.2017

Laulaja-lauluntekijä Nelli Matula

Nelli Matula. Valokuva: Janne Kaleva, Nuorisopalvelu Balanssi.

Miten aloitit tänään päiväsi ja mitä kaikkea päivä pitää sisällään?

Kävin aamulla salilla, sitten tein vähän kirjanpitohommia ja kaikkea mitä yrittäjän elämään kuuluu.

Millaista musiikkia omasta soittimestasi tavallisesti kuuluu?

Itse tykkään R&B –musiikista, mutta siinä on myös tosi paljon pop-vaikutteita. Ehkä kategorioisin sen urbaaniin R&B:hen. Se voisi olla osuva kuvaus.

Millaisia yksittäisiä huippuhetkiä keikkatilanteista sinulla nousee mieleen?

Keikat ovat aina hauskoja. Ne vain usein menevät sellaisessa sumussa, että lavalle mennessä on vain sellainen hyökyaalto. Viime aikoina on ollut häkellyttävän ihanaa huomata, että jengi tulee oikeasti katsomaan minua. Että ne eivät vain eksy sinne baariin. Suurin osa keikoista on tähän mennessä ollut sellaisia, että vedetään Rähinän kundien kanssa tai sitten Uniikin kanssa kahdestaan. On ollut sikasiistiä huomata, että jengi tulee katsomaan myös minua ja että siellä osataan suurin piirtein jokainen sana ulkoa.

Urasi lähti demon lähettämisen jälkeen vauhdilla käyntiin. Mitä kaikkea on seuraavaksi luvassa?

Lisää musaa on tulossa. On etuoikettu fiilis siitä, että kaikki on tapahtunut niin nopeasti sen jälkeen kun tulin Rähinään.

Mitä muita asioita elämääsi kuuluu musiikin lisäksi?

Valmistun ensi viikolla Helsingin Pop & Jazz Konservatoriosta muusikoksi. On ollut mahtavaa, että on saanut opiskella tätä alaa. Nyt kiinnostaa ja on kiinnostanut pitkään kaupallinen ala. Haluaisin saada siitä lisää osaamista, kun minulla on tämä toiminimi ja näen että siitä voisi olla hyötyä. Käyn salilla, mutta urheilu ei ole minulle mikään käsittämättömän iso osa identiteettiä. Nautin kuitenkin siitä, että voin pitää huolta itsestäni. Minulla on pitkä tanssitausta, mutta en ole pitkään aikaan ehtinyt harrastaa tanssia. Mutta välillä kun salilla on kaikenlaista zumbaa ja muuta niin pääsee vähän leikkimään että tanssisi taas. Vapaa-aikaa ei hirveästi ole. Katsoin että minulla ei ole ollut yhtään vapaapäivää nyt yli kahteen vuoteen, mutta nyt varasin viikon loman Kreetalle ja sanoin keikkamyyjille, että tähän ei tule mitään. Mutta tykkään kyllä tehdä paljon töitä. On supersiistiä raataa selkä vääränä ja nähdä ne työn tulokset ja sen, että on kontrollissa omasta elämästään.

Millä tavalla ylläpidät hyvinvointia ja jaksamista?

Se on tärkeää, mutta hidastaminen on myös välillä vaikeaa. Monesti haluaisi olla miljoonassa paikassa samaan aikaan. On ollut opetteluprosessi nukkua enemmän kuin viisi tuntia yössä ja muistaa syödä. Mutta rakastan leipoa ja minulta löytyy myös kondiittorin tutkinto. Nautin muutenkin paljon ruoanlaitosta. Jos on aikaa niin silloin rakastan ottaa kolmen tunnin pitkiä kylpyjä. Myös hiljaisuus on välillä tärkeää.

Meillä on yhtenä Nuorisopalvelu Balanssin koulutusteemana positiivisuus. Millaisista asioista sinä löydät elämääsi positiivisuutta?

Mielestäni se on hyvin pitkälle asennekysymys. Se on tietysti aika geneerinen vastaus, sillä vastoinkäymisiähän tulee kaikille. Positiivisuus on ihana asia, mutta pitää olla ok myös olla välillä huonolla tuulella. Ehkä itselläni tärkein juttu, mikä tekee positiiviseksi, on se että kun tulee vaikeita asioita ja kaikki kaatuu päälle, niin saisi ne asiat jollekin ihmiselle tai jollain tavalla käsiteltyä ja kanavoitua. Kun saa sanoa jollekin, että nyt ei mene hyvin, niin sen saa samalla työstettyä. Asia ei jää kytemään eikä tule pitkittynyttä huonoa fiilistä. Olen koettanut aina ajatella, että ikävät asiat elämässä ovat lahjoja. Niitä on tietysti vaikea ajatella universumilta saatuna lahjana silloin, kun menee huonosti ja ei ole kivaa. Mutta asioissa turpaan ottaminen voi olla lopulta hyvä juttu. Positiivisuus on syvempi teema kuin vain se että on läntätty sellainen juustohymy naamalle. Positiivinen energia on herkkää energiaa, jota jokaisen tehtävä on itsessään suojella. Sen saa myös toinen ihminen helposti pilattua.

Onko artistin urasi alkuvaiheissa jokin asia yllättänyt?

Asiat ovat tapahtuneet niin nopeasti, että en oikein osaa edes analysoida. Tuntuu kuin olisin vasta eilen tehnyt levytyssopimuksen. Tottakai on ollut paljon opettelua alan käytännöistä, ihan sopimuksista lähtien. Ja opettelua biisintekoprosessista siihen hetkeen, kun ollaan yleisön edessä. Artistina oleminen on nykyään hyvin erilaista kuin kymmenen vuotta sitten. Nykyään sosiaalisen median ansiosta kaikki on interaktiivisempaa. Se on superihanaa, mutta siinä on myös varjopuolensa. Ihmisten on helppo käydä kirjoittamassa jotain ilkeää jos itsellä on ollut huono päivä. Itseäni kohtaan ei onneksi ole ollut mitään vihakampanjoita, joten olen ollut myös siinä mielessä superonnekas.

Miten kannustaisit epävarmaa nuorta tarttumaan unelmiinsa?

Superhyvä kysymys ja todella tärkeä teema. Itselleni on ollut valtavan tärkeää ja arvokasta ottaa tasaisin väliajoin tosi pahasti turpaan tietyistä jutuista. Ne ovat asioita jotka ovat kasvattaneet itsessäni taistelutahtoa. Sen jälkeen tahtoo nousta pystyyn ja tehdä asiaa vielä kymmenen kertaa enemmän. On arvokasta olla tasaisin väliajoin hukassa ja pelätä. Jos kaikki olisi koko ajan hirveän helppoa ja menisi ilman suurempia tuskailuja, niin voitotkaan eivät oikein tuntuisi miltään. Vaikeiden asioiden läpikäynti kasvattaa luonteenlujuutta. Jos kaikki on tullut helposti, niin yleensä sellaiset ihmiset eivät ole hirveän kivoja ihmisiä. Kun on joutunut kokemaan vaikeita juttuja ja taistelemaan asioiden kanssa ja käsittelemään aivan rappeuttavaa epävarmuutta, se kehittää meidän empatiakykyä ja kasvattaa henkisiä voimavaroja. Oman tahdon ja luonteenlujuuden vahvistaminen on yksi suurimmista eväistä joita voi elämässä olla. Kun on joutunut taistelemaan, niin omaan unelmaansa osaa oikealla hetkellä helpommin tarttua.

Edellisen haastateltavan (kuukauden vieraan) Krista Pärmäkosken kysymys sinulle: ”Mikä tuo päiviisi valoa?”

Musiikki ja ennen kaikkea se, että päivä toisensa jälkeen valitsee sen valon. Se on valintakysymys, että aionko kääriä hihani taas ylös vai jäänkö oman elämäni uhriksi. Olenko oman elämäni CEO, vai olenko vain sillä tavalla, että ”mä oon vaan töissä täällä.”

Oma kysymyksesi seuraavalle haastateltavalle, jonka henkilöllisyys vielä pimennossa?

Millainen vastoinkäyminen elämässäsi on kääntynyt voimavaraksi?