21.12.2016

Laulaja-lauluntekijä Jaakko Löytty

Jaakko Löytty

Miten aloitit tänään päiväsi ja mitä kaikkea päivä pitää sisällään?

Nukuin pitkään ja heräsin yhdeksän maissa. Eilen oli aamusta asti menoa ja käynti Turussa, joten uni maittoi ja oli tarpeen. Tänään minulla on ollut esimieheni kanssa pitkä lounastapaaminen ja sen jälkeen vaimoni kanssa olimme huonekaluostoksilla. Olemme juuri muuttaneet Ylöjärveltä Tampereelle, joten kalustus ja muutenkin tavaroiden järjestely on vielä kesken. Ehdin myös etsiä youtubesta erästä kappaletta, jota en harmi kyllä kuitenkaan löytänyt. Nyt ilta kuluu pikkupuuhailussa, mm. tähän haastatteluunvastaillessa.

Sinulla on pitkä ura takana ja erityisesti hengellisen musiikin saralla. Miten suomalainen gospel tällä hetkellä voi ja löytyykö sieltä omia suosikkeja?

Takana on tosiaan jonkinmoinen ura ja toivottavasti sitä syntyy jatkossakin. En ole nimittäin lopettanut musiikin tekemistä. Teemme parasta aikaa veljesbändin kanssa levyä. Suomalaista gospelmusiikkia en ole kovin tarkasti seurannut. Joose Keskitalo tekee mielenkiintoista musiikkia, samoin Daikini räpin saralla. Tapasin keväällä ensimmäistä kertaa Tommi Kaleniuksen, hämmästyin hänen hienoa kitaratyöskentelyään trubavedossa. Kuuntelen paljon musiikkia, olen siinä lähes kaikkiruokainen. Saan ideoita omaan musiikkiini kuuntelemalla laajasti kaikenlaista musiikkia. Esim. etno- ja maailmanmusiikki inspiroi etsimään aivan uusia teitä musiikin teossa. Myös lukemalla löytää uusia biisinaiheita ja muutenkin syventää ajatteluaan.

Joulu lähestyy. Millaisia jouluperinteitä sinulla on?

Aika tavanomaisia. Paitsi tänä vuonna uusi kotimme ei ole vielä aivan valmis vastaanottamaan kuusta ja sen sellaista joulukamaa, mutta muuten nautimme lasten ja lastenlasten olemassaolosta ja annamme toisillemme kivoja lahjoja. Joulukirkko on pakollinen ja samoin myös joululaulut jossain muodossa. Joskus intoudumme niitä itsekin laulamaan, muuten ne soivat lähes tauotta radiosta. Jouluaamun hidas herääminen ja rauha on odottamisen arvoinen asia. Jouluruokia maustavat usein vävyjemme ansiosta eksoottiset yksityiskohdat, makuja Senegalista ja Zimbabwesta.

Olet ottanut musiikillasi kantaa erilaisiin asioihin. Mikä on maailmassa sellainen epäkohta, josta voisi kirjoittaa useammankin biisin?

Kaikenlainen epäoikeudenmukaisuus, köyhyys, sota ja ihmisen hätä. Syyrian tilanne kaikessa kauheudessaan on monenkin laulun väärtti. Toivottavasti monet muutkin kuin minä etsivät laulun aiheita siitä suunnasta. Mitään sanomattomat ajankulu- ja viihdekappaleet eivät muuta maailmaamme, ne vain turruttavat ihmiset saippuavaahtopilvien höttöhelvettiin.

Onko jokin aihe, josta et missään nimessä tekisi laulua?

En ole koskaan tullut tuota ajatelleeksi. En tietenkään tee lauluja vastoin maailmankatsomustani, uskoa tai arvoja. Mutta muuten, vaikka mistä aiheesta voi tehdä laulun.

Mikä on maailman kaunein paikka?

Kyllä kaukana siintävät vuoret ovat kaunis näky. Lapsuudessani Namibiassa sellaisia katselin. Myös meren aava ja järven selkä ovat kauniita. Yleensäkin avara maisema on puhutteleva. En osaa siis nimetä yhtä paikkaa maailman kauneimmaksi.

Olet ollut lähetystyössä ja nähnyt maailmaa. Mikä on sellainen asia, josta suomalaiset voisivat ottaa muualta oppia?

Voi, vaikka kuinka monesta asiasta. Aina voimme oppia toinen toisiltamme. Ihmisarat suomalaiset voisivat oppia elämänrohkeutta eteläisen pallonpuoliskon köyhiltä. Luottamusta toiseen ja elämään yleensäkin pitäisi meidän opetella heidän mallinsa mukaan. Elämämme on liian varmistettua ja säänneltyä, että osaisimme ottaa pienistäkin asioista ilon irti. Ilo ja toivo eivät tahdo viihtyä meidän jäykissä elämänasenteissamme. Vähän enemmän spontaaniutta ja hetkestä kiinni ottamista tekisi meille jäyhille pohjolan asukeille pelkästään hyvää. Yhteisöllisyyttä ja sosiaalisuutta voisimme myös opetella vaikka näiltä uusilta maahanmuuttajilta, joita olemme nyt saaneet naapureiksemme. Kädestä pitäen tervehtiminen on meiltä unohtunut, siihen saisimme helposti opetusta tulijoilta, jos vain suinkin uskaltaisimme ottaa heidät avoimesti vastaan. He voisivat opettaa meille myös uudelleen kyläilyä ja toinen toistemme luona ilman tärkeää asiaa poikkeilemista. Näitä muilta opittavia asioita olisi vaikka kuinka paljon.

Millaisia lähitulevaisuuden musiikillisia projekteja on edessä?

Niin kuin jo kerroin, olemme tekemässä velipoikien, Sakarin ja Mikon kanssa yhteistä levyä. Siihen tulee puolet vanhoja amerikkalaisia hengellisiä lauluja ja puolet omia uusia kappaleita. Levy ilmestyy keväällä. Keikkailemaan emme paljoa sillä kokoonpanolla pysty, sillä Sakari lähteemuutamaksi vuodeksi taas Namibiaan. Haluaisin myös hiljakseen tehdä omia keikkoja, jos vain joku kutsuisi, tai muuten mahdollistaisi sen.

Millaisen unelman tahtoisit vielä elämässäsi toteuttaa?

Onpas intiimi kysymys. Haluaisin vielä pitkän yhteisen elämän vaimoni Kaija Pispan kanssa. Ja vanhentua hänen kanssaan samaa tahtia.

Miten kannustaisit epävarmaa nuorta tarttumaan unelmiinsa?

Kaikki lähtee liikkeelle unelmoinnista, kaipauksesta ja haaveilusta. Niitä ei voi kukaan meiltä ottaa pois. Sitten muistutan, että unelmat ovat toteuttamista varten. Niiden eteen täytyy mahdollisesti nähdä paljonkin vaivaa, mutta se on sen arvoista. Suuret unelmat koostuvat pienistä osasista, joita toteuttamalla voi helpommin lähestyä varsinaista päämäärää. Tärkeää on myös välillä pysähtyä tarkistamaan suuntaa, ja kysymään, minkälainen se unelmani oikein olikaan. Yhdessä unelmointi on myös tärkeää. Yhteiset päämäärät on helpompi saavuttaa, kuin yksinäiset päähänpinttymät.
Siispä: lentäkää, uneksikaa!

Edellisen haastateltavan (kuukauden vieraan) Vesku Jokisen kysymys sinulle: ”Ookko tehny lenkkiä pyörällä ilman penkkiä?”

Vastaan kysymyksen tapaan riimitellen: Olen joskus nuorempana kai. /
Silloin polkee seisoviltaan sai.

Oma kysymyksesi seuraavalle haastateltavalle, jonka henkilöllisyys vielä pimennossa?

Uutena tamperelaisena kysyn elämänmenon kannalta ehkä tärkeimmän mahdollisen kysymyksen: Tappara, vai Ilves?