28.1.2013

Europarlamentaarikko ja pastori Mitro Repo

Mitro Repo

Olet kertonut olleesi masentunut. Millainen masennusvaiheesi oli?

Oikeastaan huomasin vasta jälkikäteen olleeni masentunut tai tarkalleen niin väsynyt ja uupunut. Se liittyi myös ajatukseen ja tunteeseen siitä, että olen saanut kokea ja tehdä niin paljon, että se voisi jo riittää. Ihan oikeasti olin tehnyt monen vuoden ajan monen miehen työt. Työn tekemisen jälkeen en saanut kiitosta – tosin en sitä odottanutkaan – vaan sen sijaan jouduin aivan yllättäen pettymään tiettyihin ihmisiin ja arvoihin, joihin olin lapsenomaisesti koko elämäni luottanut.

Mikä auttoi selviytymään masennuksesta?

Olin siis valmis luovuttamaan ja ottamaan vastaan kutsun kuolla, jonka itse miellän kutsuksi saada lähteä täältä jonnekin eteenpäin. Käytännössä eräässä rutiinitoimenpiteessä, joka oli tarkoitettu tervehdyttämisekseni, sairastuin aivan oikeasti. Kuollut mies sai uuden alun. Sairauteni muuttui terveydeksi. Masennus, uupumus ja väsymys muuttui iloksi, riemuksi ja aivan uudeksi voimaksi. Aivan konkreettinen voimattomuus nöyryytti minut tunnistamaan ja tunnustamaan masennukseni ja uupumukseni. Heikkouteni teki minut entistä vahvemmaksi.

Ymmärretäänkö masennusta sairautena Suomessa tarpeeksi?

Valitettavasti ei ymmärretä kuten ei myöskään muita henkisiä ja sielullisia sairauksia. Pitäisi ymmärtää, että nekin voivat olla jokapäiväisiä ennakoimattomia tapaturmia, jotka voivat kohdata ketä tahansa missä tahansa kuten liukastuminen banaanin kuoreen.

Onko masennus jättänyt jonkunlaiset jäljet tähän päivään?

Niin ja että niistäkin toi toipua ja parantua kuten murtuneet luut parantuvat ja luutuvat entiselleen. Murtuneista ja särkyneistä sieluista tulee entistä sielukkaampia ja mielestä entistä kimmoisampi. Me pelkäämme alitajuisesti toisten masennusta ja toisten sielullisia vammoja, koska aavistamme tunnistavamme piirteitä niistä myös itsessämme. Masennuksen rehellinen kohtaaminen vaatii meiltä rohkeutta ja nöyryyttä. Sitä kautta löytyvät myös parannuksen siemenet. Parantavaa sääliä, ymmärtävää myötätuntoa, vertaisuutta ja lopulta taas uskallusta rakastaa ja luottaa, uskoa ja toivoa.

Mitä ajattelet tämän päivän suomalaisista nuorista?

Pelkään pahoin, että heiltä vaaditaan liikaa ja että heidän toivotaan olevan liian kovia ja tehokkaita. Meidän on nähtävä vaivaa ja uurastettava, että opimme tietoja ja taitoja, mutta yhtälailla oppimista ja harjaantumista tarvitaan myös lempeyteen toisiamme kohtaan, sävyisyyteen, herkkyyteen, vertaisuuden tunteeseen, samaistumiseen ja myötätuntoon toisiamme kohtaan. Että minä tunnen niin kuin sinä ja että sinä olet niin kuin minä ja että vain ja ainoastaan yhdessä me olemme aivan oikeasti olemassa aina ja ikuisesti.

Mitä tahtoisit sanoa nuorelle, joka kamppailee masennustuntemusten kanssa?

Kerro ja jaa ajatuksesi rohkeasti lähimpien ystäviesi kanssa. Kerro ajatuksistasi myös aikuisille ystävillesi vaikka kavereittesi kanssa yhdessä, jos et yksin uskalla.

Jos olet koulussa, mieti, kuka opettajistasi voisi sinua parhaiten ymmärtää. Se on usein se, jota eniten kunnioitat ja ihailet. Kerro hänelle huolesi ja pyydä vaikka häntä kertomaan asia vanhemmillesi, jos et itse voi sitä tehdä.

Millaista elämäsi ja arkesi on tällä hetkellä?

Minä olen kiitollinen elämälleni ja arjesta on tullut minulle juhlaa. En enää pelkää alkavaa päivää. Päätän jo illalla, että jos herään vielä huomenna, herään kiitollisin mielin ja nautin jokaisesta hetkestä iltaan asti ja etten anna tarkoituksettomuuden tai tyhjyyden varastaa minulta sekuntiakaan. Hymyilen jokaiselle, joka yrittää irvistää minulle tai osoittaa minulle ylimielisyyttä tai erinomaisuuttaan. Siunaan heitä. Tyhjän toimittajillekin hymyilen.

Mikä on europarlamentaarikon työssäsi parasta? Entä haastavinta?

Tehdä työtä ihmisten kanssa ihmisiä varten ja olemalla ihminen. Olen saanut aivan uuden työkokemuksen ja työympäristön ja aivan uudet kollegat, joista ketään en voi olla kunnioittamatta. Minulla on joukko erinomaisia avustajia, jotka haastavat myös minut ylittämään itseni. Samalla kun tunnistan ja annan arvoa suomalaisen luonteen parhaimmille puolille huomaan kuinka paljon meillä suomalaisilla on myös opittavaa muilta eurooppalaisilta ja heidän kansallisista piirteistään. Eurooppa on rikas silloin, kun se tosissaan pyrkii moninaisuudessaan yhtenäiseksi. Monta yhdessä on enemmän kuin yksi.

Millaisia toiveita tai haaveita sinulla on tulevaisuuden suhteen?

Ennen kaikkea haluan pysyä elossa aina kuolemaani asti. Toivon ja uskon, että elämä jatkuu senkin jälkeen. Toivon, ettei elämäni olisi turha, etten olisi elänyt vain itselleni. Uskon, että minussa eletään ja sen tähden jaksankin elää. Olen saanut papintyöstäni paljon voimaa omaan elämääni ja omiin vaikeuksiini. Myös poliitikkona oleminen on ollut voimistava kokemus. Rohkaisen ja kannustan jokaista nuorta kantamaan huolta ja vastuuta myös yhteisistä asioista. Toivotan jokaiselle nöyrää rohkeutta ryhtyä itse poliitikoksi, kriitikon sijasta itse toimijaksi. Uskon ehdottomaan vastavuoroisuuteen. Niin totta kuin sinä olet, olen minä. Me olemme oikeasti vain yhdessä ja meillä on oikeasti vain yksi ja yhteinen tulevaisuus.