26.2.2017

Ystävyydessä yksinäiset

Tässä ajassa on yhteydenpitovälineitä enemmän kuin koskaan. Ihmiset ovat tavoitettavissa. Oman arkensa voi nopeasti klikata muiden nähtäville. Elämme sosiaalisuuden aikaa. Samaan aikaan on valtavasti yksinäisyyttä. Ihmisiä jotka eivät tule kohdatuiksi. Sanoja ja tarinoita joista toiset eivät ole kiinnostuneita. Ajatuksia jotka jäätävät omaan mieleen pyörimään. On paljon näennäistä yhteyttä. Sellaista, jossa keskitytään lopulta enemmän itseensä kuin toisiin. Sosiaalisesta elämästä saattaa silloin tulla vain egojen kilpahuutelua ja paremmuuskilpailua. Silloin tulee tärkeämmäksi se, miltä ihminen vaikuttaa kuin se, kuka hän olemukseltaan on. Ihmisyyden tarina jää sosiaalisen elämän roolien alle. Tämä ruokkii yksinäisyyttä.

Ystävyydessä yksinäisyyttä kokevalla saattaa olla ihmisiä ympärillään. Somessa tai harrastuksissa. Ystävyydessä yksinäinen ei välttämättä vaikuta yksinäiseltä. Moni ajattelee, että jos on paljon ihmisiä ympärillä, ei voi olla yksinäinen. Mutta sosiaalisen yksinäisyyden tragedia piilee juuri siinä. Jos on runsain määrin ihmisiä, joiden kanssa puuttuu aito yhteys, se tuntuu vielä yksinäisemmältä. Se muistuttaa siitä, että olen erilainen. Olen liian outo muille. Ihminen kaipaa sekä kuulluksi että ymmärretyksi tulemista. Pelkkä sosiaalinen pullamössö ei riitä.

Älypuhelimet ruokkivat ystävyydessä koettua yksinäisyyttä. Olet ehkä huomannut sen. Juttelet jollekin, joka tuijottaa hypnoottisena puhelintaan ja mutisee että ”joo.” Halusit jakaa asian, joka työnnettiin jonnekin merkityksettömyyden tilaan. Kun näitä tilanteita alkaa olla useita viikon aikana, se vahvistaa kokemusta siitä että ei tule kuulluksi. Se vahvistaa kokemusta yksinäisyydestä.

Kehotan kohtaamaan toisen ihmisen läsnäolon tilasta käsin. Se on tila, jossa suljet suusi ja keskityt olemaan hetken aikaa toista varten. Unohdat egosi tuntemukset ja keskityt ymmärtämään toista. Et puhu toisen päälle etkä suunnittele sanomaasi etukäteen. Annat läsnäolon kuljettaa. Monissa ihmissuhteissa on paljon väärinkäsitysten aiheuttamia riitoja. Tämä johtuu usein siitä, että olemme kiinnostuneempia puhumaan kuin kuulemaan. Kun kohtaamme toisen läsnäolon tilasta käsin, olemme uteliaita toisen viestinnälle. Haluamme ymmärtää silloin enemmän toista kuin itseämme. Silloin sisäistämme sanojen tarkoitukset oikein. Silloin ei synny väärinkäsityksiä. Silloin syntyy aitoja kohtaamisia. Silloin syntyy hyvää vuorovaikutusta ja yhteyttä toisiin.

– Janne Kaleva