2.12.2016

Positiivisuuden voima näyttäytyy vastoinkäymisissä

Erilaiset murheet ovat käväisseet elämässäni viime aikoina. En kuitenkaan ole murehtijatyyppi, joten koitan ammentaa tuollaisina hetkinä positiivisuudesta voimaa. Toki se on välillä helpompaa ja välillä työläämpää. Todellisten murhelinssien läpi katsoessa ihmettelee myös sitä, miten niin moni löytää arjen marinaa sellaisista asioista, jotka ovat pohjimmiltaan hyvin. Pahaa ruokaa. Huono sää. Ikävä ilma. Ikävä ihminen. Liikaa asioita. Valivalivali. Ja on mahtavaa nähdä ihmisiä, jotka todellisissa vastoinkäymisissä, kuten vaikkapa sairauksien keskellä, löytävät huomisesta toivoa ja elämästä kauneutta.

Olen usein huomannut, kuinka myönteisyys näyttää voimansa vaikeuksissa. Silloin positiivisuus ei jää sanaksi tai tunnetilaksi. Positiivisuus tulee voimalliseksi heikkoudessa. Myönteisyys on työkalu, joka raivaa uskoa huomiseen. Kun itse ei jaksa, voi ripustautua uskoon ja asenteeseen. Ne kantavat kun omat jalat ovat raskaammat. Elämä tahtoo sinulle pohjimmiltaan hyvää. Välillä se vain tuntuu näyttävän sen eriskummallisilla tavoilla. Sairastumiset, rahavaikeudet, tulevaisuuden huolet, mitä kelläkin. Murheiden kirjo on ihmisyydessä loputon. Siksi murheiden kanssa on helpompi opetella elämään kuin hautautua niiden alle.

Ihmismielen väsyessä positiivisuus herättää uuteen toivoon. Se kannustaa yrittämään uudelleen. Aina on jokin mahdollisuus johon tarttua. Kun elää myönteisenä hetkessä, elämä tarjoaa usein positiivisia yllätyksiä.

Emme aina osaa nähdä positiivisuutta työkaluna. Valjastamme sen liiaksi tunnetilaan. Nyt tuntuu hyvältä ja nyt tuntuu huonolta. Nyt jaksan olla positiivinen ja nyt en jaksa. Ei. Positiivisuutta ei tarvitse valjastaa tunteisiin. Positiivisuus on apuväline. Kuin matkamiehen sauva. Tunteet tulevat ja menevät. Ne ovat yhtä väliaikaisia kuin vuodenajat. Jos hetken aikaa on myrskyä, se ei tarkoita että elämäsi on yhtä kuin myrsky. Positiivisesti ajatteleva tietää, että myrskyn jälkeen on poutasää. Ikävät tunteet eivät määritä elämäsi suuntaa, jos et anna niiden määrittää. Tunteita voi tarkastella etäältä menemättä niihin liiaksi mukaan. Kuin tarkastelisi kuohuvaa koskea hyppäämättä kuitenkaan mukaan kosken kuohuihin.

Jos osaa olla positiivinen vain silloin kun tuntuu hyvältä, jää positiivisuus hataralle pohjalle. Mietitkö ehkä tarpeettomistakin asioista liikaa miltä ne tuntuvat? Kitisetkö liikaa arjen pienistä epäkohdista? Moni miettii ja sillä tavoin uuvuttaa itsensä. Mielellä kun on liiallisessa tunnevatvomisessa taipumus löytää helpommin ne huonot tuntemukset. Voisitko suunnata enemmän mieltäsi levolliseen toimimiseen ilman ajattelua? Ilman että mietit onko tämä nyt iloinen päivä vai raskas päivä. Tarkastelet vain uteliaana mitä tämä päivä tuo tullessaan. Katsot sitä kuin taideteosta muodostamatta siitä mitään voimakasta tunnemielipidettä. Myönteisyys asuu levollisessa läsnäolossa. Elämäni olosuhteet vaihtelevat, mutta juuri tässä hetkessä on hyvä olla.

– Janne Kaleva