15.6.2017

Hassu alkoholi

Käytän alkoholia. En ole humaltumisen aktiiviharrastaja, mutta juon kuitenkin enemmän kuin sen yhden saunakaljan. Olen jopa kuulunut viskiseuraan. Elän suomalaisesta näkökulmasta kummallisessa välimaastossa. Olen vähän sellainen, joka ei oikein ymmärrä miksi ilmaista viinaa pitäisi vetää pää täyteen vain siksi että se on ilmaista.

Tuntuu että suomalaisessa alkoholikulttuurissa ja -keskustelussa on usein hieman kummallinen joko-tai –asetelma. Huomaan tämän illanviettotilanteissa, jossa tahdon juoda mutta en humaltua. Tämä on ollut joidenkin mielestä hassua. On tullut kysymyksiä, että ”eikö maistu kun juot niin hitaasti.” Kyllä maistuu ja hyvältä maistuu, mutta juon ihan tietoisesti hitaasti.

Alkoholinkäyttö voi olla hallittua matematiikkaa. Sitä se on itselleni. Jos tarkoitukseni on juoda useita, odotan yhden oluen avattuani melkein pari tuntia ennen kuin avaan seuraavan. Tai jos juon pari peräkkäin, lasken että illan aikana oluiden keskimääräinen avaamisväli pysyy alle kahdessa tunnissa. Saatan päästä mukavaan hiprakkaan mutta en milloinkaan humalaan. Illalle on niin sanottu hyvän fiiliksen takuu – tiedän että ei tule mokia tai huonoa oloa. Saan rentoutta, mutta en luovuta kontrolliani pois. Jaksan bailata, mutta en kaada tanssilattialla juomia kenenkään päälle. Ja en toki tahdo jeesustella. Olen minä elämässäni kännejäkin vetänyt ja käyttäytynyt silloin monissa tilanteissa ääliömäisesti. Mutta päätin jossain vaiheessa että hiprakka on mukavampi kuin humala. Olen pääsääntöisesti pysynyt valitsemallani tiellä.

Olen usein kehottanut myös alkoholia käyttäviä lukiolaisia vaihtamaan humala hiprakkaan. He näyttävät ymmärtävän ideani – ehkä paremmin kuin kaksinaismoralistiset aikuiset. Humalan vaihtaminen hiprakkaan tarkoittaa juuri tätä alkoholin matematiikkaa. Juomisesta otetaan plussat mutta ei miinuksia. Siitä otetaan ilo mutta ei örvellystä. Siitä otetaan positiivinen noste mutta ei menetettyä kontrollia. Lähtökohtaisestihan alkoholia käyttävät ihmiset tahtovat juuri näitä iloisia asioita – he eivät useinkaan tavoittele onnettomuuksia sen enempää kuin oksentelua. Asiaan voi vaikuttaa. Ajatukset siitä, että ”kännin piikkiin” ja ”ohoh, miten tässä näin kävi” ovat mielestäni oman toimintakyvyn aliarvioimista. Sinä valitset kännin. Känni ei valitse sinua.

On kaksi ihmisryhmää, joille en suosittele edes hiprakan tavoittelua. Päihdeongelmaiset ja peruskouluikäiset. Moni päihdeongelmainen epäonnistuu ja retkahtaa toistuvasti kohtuuden tavoittelussaan. Kouluikäisen kehittyville aivoille puolestaan on muutakin käyttöä kuin lillua viinassa. Mutta aikuisille julistan ilosanoman: kohtuullisesta alkoholinkäytöstä voi ihan oikeasti nauttia.

– Janne Kaleva