25.10.2017

Aikuiset kiusaajat

Koulukiusaamista koitetaan kitkeä lapsilta ja nuorilta. Itsekin osallistun työni kautta tähän kitkemiseen. Koitan herätellä piilossa olevaa empatiaa. Kerron kiusattujen karuistakin kohtaloista.

Olen kuitenkin suunnattoman turhautunut aikuisten laajamittaiseen kiusaamisilmiöön. Aikuiset, jotka opettavat lapsilleen hyvää käytöstä, arvostelevat naureskellen julkisuudesta tuttujen ulkonäköä, solvaavat keskustelupalstoilla ja lyövät lyötyjä, koska ”kaikki nyt vain tekevät niin.”

Riittää kun pitää korvat auki niin kuulee aikuisten harjoittamaa empatiakyvytöntä ihmispilkkaa. Usein se kohdistuu nimenomaan julkisuudessa oleviin, mutta varmasti liikalihava naapuri tai liikaa tienaava tuttava tai liian vähän tienaava tai liian oudosti pukeutuva saavat osansa. Lasten harjoittama kiusaaminen tuomitaan yksiselitteisesti. Aikuisten harjoittama kiusaaminen tuomitaan valikoivasti. Itselläni on erinomainen työyhteisö ja hieno henki, mutta tiedän että kiusaamista harjoitetaan myös monilla työpaikoilla. Sieltä savustetaan ulos tai henkilö kokee olonsa niin tukalaksi että joutuu itse lähtemään. Monissa työpaikoissa myös jauhetaan sen sijaan että keskitytään vain asialliseen työntekoon.

On hyvin tavallista, että aikuinen kiusaaja kiusaa toisia, mutta on itse äärimmäisen heikko arvostelulle. Hän on itsetunnoltaan keskeneräinen ihminen, joka itsensä tutkimisen sijaan tahtoo kääntää katseensa toisiin. Hän tahtoo saada toiset, ”vihollisensa” näyttämään heikoilta. Ja uusia vihollisia löytyy aina kun edelliset lähtevät.

Erilaiset keskustelupalstat ovat lannistavaa luettavaa. Omasta itsestään hyvin herkkähipiäiset ihmiset sohivat muita nimimerkkiensä suojista. Jos joku erehtyy ajattelemaan jotain hyvää, kivaa tai kaunista niin pessimistiset miekat koittavat heti lävistää toisen maan pinnalle. ”Ei siitä kuitenkaan mitään tule.” Ja jos joku erehtyy kertomaan epäonnistumisestaan niin silloin muistetaan että vahingonilo on aidoin ilo.

En tahtoisi kyynistyä. Onneksi ihmisyyttä on vielä jäljellä. Onneksi on vielä heitä, jotka kannustavat toisiaan. Tämä aika kaipaa ihmisiä, jotka nostavat maahan poljettuja ylös. Tämä aika kaipaa toisia kunnioittavaa, asiallista keskustelukulttuuria. Tämä aika kaipaa ihmisiä, jotka eivät osallistu pahan puhumiseen. Tämä aika kaipaa sellaista esimerkillisyyttä toisten kunnioittamisesta, josta myös lapset ja nuoret voivat ottaa oppia. Uskon, että tällaisen esimerkillisyyden leviäminen kitkee kiusaamista paremmin kuin mikään yksittäinen kampanja.

– Janne Kaleva